Pienet linnut
säv. san. sov. Seminaarinmäen MieslaulajatOn elämäni välillä ollut yhtä vuoristorataa
Pieleenkin on mennyt melkein kahta sataa
Unelmien sirpaleita, puolukoita, karpaloita,
lakkoja en löytänyt mä elämäni soilta
Hiljaisuuden retriitti ei ollut minun meriitti
Katsoin silti peiliin, se oli lohjennut
Onko elämäni leili liikaa läikkynyt?
Saattaa olla, että ehkä olen hieman tyrinyt
Vettä sataa, räntää sataa, sataa kyyneleitä
Myönnän ettei aina ole oltu enkeleitä
Sun rinkeleitä, mankeleita kaipaan kuitenkin
Etkö mua ottais takaisin?
Pienet linnut oksille jäätyneet
Eikö luonto voisi heitä armahtaa?
Miehen kyyneleet poskille päätyneet
Eikö nainen voisi miestään rakastaa?
Turhuudet maailman, nuo harharetket mun
Kauas ulapalle vei sylistäsi sun
Vaikka petaa niin kuin makaa, ei se silti mitään takaa:
Epäonni mua jahtaa, ensin eestä, sitten takaa
Vettä sataa…
Pienet linnut…
Solistit: Pasi Pohjola, Juho-Kusti Väätäinen ja Mikko Huttunen