Semmariviikonloppu taas takana. On se vaan hauskaa kuinka paljon erilaisia asioita voi mahtua yksiin kuorotreeneihin. On urheilemista, kokousta, biisien tekoa, sovittamista, laulamista, tv-kuvauksia, sairaalakäyntiä, syömistä ja juomista jne. Sitähän se musiikkiharrastus parhaimmillaan on, mahdollisimman kokonaisvaltaista.

Eilen oli Jyväskylän joulukadun avajaiset. Hirveän talvimyräkän keskellä kaupungin ilotulitusta seuratessani ajattelin, että minun tämän vuoden joululahjatoive voisi olla lahjaton joulu. Tiedän, ettei se tule toteutumaan, mutta kuinkapa olisikaan hienoa kun ei tarvitsi taas kierrättää niitä samoja budabest ja julia(hyi)-konvehtirasioita ja tuhlata älyttömät määrät lahjapaperia. Tekisi vaikka jotain muuta. Kävisi kylässä useammin, pitäisi yhteyttä paremmin, lähdettäis kalalle...

Tämän tontun ensimmäinen kalenterivuosi seminaaritunturin mieslaulajissa alkaa olla takana. Täyttä vauhtia paahtavan junan kyytiin voi olla vaikea hypätä, mutta mukana on pysytty ja meno on ollut hurjaa ja hurjan hauskaa. Katse tulevassa odotan taas innolla uusia keikkoja, kiertueita, yleisön kohtaamisia, pitkiä öitä. Olo on etuoikeutettu ja onnekas. Ja mikäs siinä ollessa kun on mitä mahtavinta matkaseuraa!

Tuomas-kakkosbassot